Valokuvatorstai: Ääni

Ääni, jonka viimeksi kuulit kotisi ulkopuolelta. Autoja ei lasketa.

Ei tuulen ulvontaa, ei lehtien kahinaa.
On vain syvä rauha ja hiljaisuus.
  Kunnes taivaan halkaisee valtava jyrinä...

Hävittäjä raatelee ilmaa pilvien takana.

Lukuhaaste: Unohdetut kirjat

 Heikki Jartti: Herra Johtaja,
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2. painos vuodelta 1947

Tämän lukuhaasteen kirja löytyi omasta kirjahyllystämme. Se on päätynyt sinne lapsuudenkodistani tiettyjen sattumusten seurauksena. Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta tai edellisen omistajan nimeä. En siis tiedä kenen se on aiemmin ollut, kuka sen on lukenut tai mistä kirja aikanaan tuli lapsuudenkotiini. Kirja on lisäksi fyysisesti sellaisessa kunnossa, että se alkoi hajota käsiin lukemisen aikana.

Unohdetut kirjat –haasteeseen törmättyäni Herra Johtaja tuli välittömästi mieleeni. Päätin osallistua siihen lukemalla tämän kirjan, josta en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Kirjan kirjoittaja Heikki Jartti on myöskin minulle täysin tuntematon. Kustannusosakeyhtiö Otavan sentään tiedän. (Edit. tästä linkistä löytyy tietoa kirjailijasta)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Hämeeseen sellaiseen aikaan, jolloin maaseudulla on vielä kiertokoulut ja kinkereilläkin käydään. Kirkonkylissä on kansakouluja, joihin koulutetaan opettajia seminaareissa. Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on mies, josta tiedetään heti syntymän hetkellä tulevan jotakin suurta. Näin maalaismummojen enteet kertovat. Kansakoulunopettaja tästä miehestä tuleekin – ja itseasiassa myöhemmin koulun johtaja apuopettajan saavuttua työtaakkaa jakamaan ja Herra Johtajan puolisona toimimaan.

Kirja kuvailee maalaiselämää, ihmisten tavoitteita ja niiden toteuttamista humoristiseen sävyyn. Kaikki haluavat hyviin naimisiin turvatakseen tulevaisuutensa aineellisessa mielessä. Elämä ja ihmiset ovat kirjassa pohjimmiltaan hyvin samanlaisia kuin nykyäänkin. Vaikkei esimerkiksi naisten tarvitse enää "päästä" naimisiin saadakseen itselleen hyvän aseman, arvostettu ammatti ja paikka yhteiskunnassa on monelle yhtä tärkeää nykyaikana kuin kirjassa kuvattujen tapahtumien aikaankin.

Kirja oli positiivinen lukukokemus eikä vähiten sen vuoksi, että se on lojunut muutaman vuoden hyllyssämme unohdettuna. Haasteeseen osallistumisen ansiosta olen nyt osa sitä sukulaisteni ketjua, jotka ovat kirjan lukeneet – vaikken tiedäkään keitä he ovat. Yllättävää kyllä, kirjan iästä huolimatta sen lukeminen oli miellyttävää myös sisällön vuoksi. Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat. Sen huumori on hauskaa ja ainakin tällainen keski-ikäinen, historiasta kiinnostunut naisihminen nautti sen lukemisesta muutenkin.

Valokuvatorstai: Torstai

Tänään oli se torstai, kun julkaistiin paljon
keskustelua herättäneet Finlandia-ehdokkaat.
Ihan hyvät ehdokkaat, mutta olin kyllä huomattavasti enemmän innostunut pienestä kirjatoukasta, joka saapui mummun iloksi ja leikkikaveriksi.
Sellainen torstai tänään.

Valokuvatorstai: Koti

Lukuhaaste: Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa

Ensimmäinen kirjahaasteeni

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja

Mietin etukäteen hieman ennakkoluuloisena tämän kirjan sopivuutta tällaiseen “oksennetaan verta” –haasteeseen. Olenhan nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja muistikuvani mukaan se oli kaunis vaikkakin surullinen. Vähän matkaa kirjaa luettuani tulin toisiin ajatuksiin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat talviseen aikaan heti sodan jälkeen, jolloin jokapäiväisistä tavaroista on pulaa ja ruokakin on kortilla. Arkinen elämä ei siksi ole mitenkään yksinkertaista ja helppoa. Lisäksi pakkanen paukkuu poikkeuksellisen kovana ja ulkona tehtävät savottahommat ovat sen vuoksi normaalia rankempaa puurtamista.

Kirjan päähenkilö, Mertsi, on sodassa päähänsä haavoittunut nuori mies, joka yrittää tulla elämässä toimeen parhaan taitonsa mukaan. Näitä taitoja hänellä ei valitettavasti tahdo olla. Hänen ulkoinen olemuksensakin on vamman vuoksi erikoinen ja siksi ihmiset suhtautuvat häneen enemmän tai vähemmän pelokkaasti tai pilkallisesti. Eräänä päivänä Mertsi ottaa työkaverinsa pilapuheen tosissaan ja päättää lähteä  leikkaamaan tämän kaverinsa koiran kannuksia.

Koirankynnen leikkaaja kuvaa realistisesti ja kaunistelematta Mertsin matkaa ja kovaa työntekoa lumen ja pakkasen keskellä. Talvinen maisema on ankaran työympäristön lisäksi metsästystaitoisille lisätienestiä (joskus salaistakin) tarjoava paikka. Siellä täällä kirjassa on kauniita kuvauksia kimaltavista hangista ja metsän eläimistä. Tosin lukija palautetaan nopeasti takaisin karuun todellisuuteen esimerkiksi kohdassa, jossa kerrotaan jäniksenpoikasen ruokailureissusta öisessä metsässä ketun ilmaantuessa paikalle.

Kirjan  henkilöiden joukossa on ihmisiä, jotka puutteesta ja elämän kovuudesta huolimatta jaksavat ja haluavat auttaa heikompiaan niin aineellisesti kuin muutenkin. Ehkä juuri siksi tarinan lukemisesta jää hyvä mieli.