Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
Mietin etukäteen hieman ennakkoluuloisena tämän kirjan sopivuutta tällaiseen “oksennetaan verta” –haasteeseen. Olenhan nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja muistikuvani mukaan se oli kaunis vaikkakin surullinen. Vähän matkaa kirjaa luettuani tulin toisiin ajatuksiin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat talviseen aikaan heti sodan jälkeen, jolloin jokapäiväisistä tavaroista on pulaa ja ruokakin on kortilla. Arkinen elämä ei siksi ole mitenkään yksinkertaista ja helppoa. Lisäksi pakkanen paukkuu poikkeuksellisen kovana ja ulkona tehtävät savottahommat ovat sen vuoksi normaalia rankempaa puurtamista.
Kirjan päähenkilö, Mertsi, on sodassa päähänsä haavoittunut nuori mies, joka yrittää tulla elämässä toimeen parhaan taitonsa mukaan. Näitä taitoja hänellä ei valitettavasti tahdo olla. Hänen ulkoinen olemuksensakin on vamman vuoksi erikoinen ja siksi ihmiset suhtautuvat häneen enemmän tai vähemmän pelokkaasti tai pilkallisesti. Eräänä päivänä Mertsi ottaa työkaverinsa pilapuheen tosissaan ja päättää lähteä leikkaamaan tämän kaverinsa koiran kannuksia.
Koirankynnen leikkaaja kuvaa realistisesti ja kaunistelematta Mertsin matkaa ja kovaa työntekoa lumen ja pakkasen keskellä. Talvinen maisema on ankaran työympäristön lisäksi metsästystaitoisille lisätienestiä (joskus salaistakin) tarjoava paikka. Siellä täällä kirjassa on kauniita kuvauksia kimaltavista hangista ja metsän eläimistä. Tosin lukija palautetaan nopeasti takaisin karuun todellisuuteen esimerkiksi kohdassa, jossa kerrotaan jäniksenpoikasen ruokailureissusta öisessä metsässä ketun ilmaantuessa paikalle.
Kirjan henkilöiden joukossa on ihmisiä, jotka puutteesta ja elämän kovuudesta huolimatta jaksavat ja haluavat auttaa heikompiaan niin aineellisesti kuin muutenkin. Ehkä juuri siksi tarinan lukemisesta jää hyvä mieli.
2 kommenttia:
Hienoa että luit tämän ja ilmeisesti myös tykkäsit! Tässä tosiaan on sekä tosi surullisia että lämmittäviä asioita.
Tykkäsin kirjasta tosi paljon. On vaan tosi vaikea kirjoittaa arviota/analyysiä, ja tekstistäni tulikin vaan lähinnä juonen kuvailua (onneksi ei äikänope näe).
Seuraava lukuhaaste on jo mielessä - tällainen on minulle sekä uutta että hauskaa.
Lähetä kommentti