TALO MEREN RANNALLA

Valokuvatorstai: Ääni

2011-11-17T12:45:00.002+02:00

Ääni, jonka viimeksi kuulit kotisi ulkopuolelta. Autoja ei lasketa.

Ei tuulen ulvontaa, ei lehtien kahinaa.
On vain syvä rauha ja hiljaisuus.
Kunnes taivaan halkaisee valtava jyrinä...

Hävittäjä raatelee ilmaa pilvien takana.

Lukuhaaste: Unohdetut kirjat

2011-11-14T12:20:00.004+02:00

Heikki Jartti: Herra Johtaja,
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2. painos vuodelta 1947

Tämän lukuhaasteen kirja löytyi omasta kirjahyllystämme. Se on päätynyt sinne lapsuudenkodistani tiettyjen sattumusten seurauksena. Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta tai edellisen omistajan nimeä. En siis tiedä kenen se on aiemmin ollut, kuka sen on lukenut tai mistä kirja aikanaan tuli lapsuudenkotiini. Kirja on lisäksi fyysisesti sellaisessa kunnossa, että se alkoi hajota käsiin lukemisen aikana.

Unohdetut kirjat –haasteeseen törmättyäni Herra Johtaja tuli välittömästi mieleeni. Päätin osallistua siihen lukemalla tämän kirjan, josta en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Kirjan kirjoittaja Heikki Jartti on myöskin minulle täysin tuntematon. Kustannusosakeyhtiö Otavan sentään tiedän. (Edit. tästä linkistä löytyy tietoa kirjailijasta)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Hämeeseen sellaiseen aikaan, jolloin maaseudulla on vielä kiertokoulut ja kinkereilläkin käydään. Kirkonkylissä on kansakouluja, joihin koulutetaan opettajia seminaareissa. Kirjan päähenkilö ja minäkertoja on mies, josta tiedetään heti syntymän hetkellä tulevan jotakin suurta. Näin maalaismummojen enteet kertovat. Kansakoulunopettaja tästä miehestä tuleekin – ja itseasiassa myöhemmin koulun johtaja apuopettajan saavuttua työtaakkaa jakamaan ja Herra Johtajan puolisona toimimaan.

Kirja kuvailee maalaiselämää, ihmisten tavoitteita ja niiden toteuttamista humoristiseen sävyyn. Kaikki haluavat hyviin naimisiin turvatakseen tulevaisuutensa aineellisessa mielessä. Elämä ja ihmiset ovat kirjassa pohjimmiltaan hyvin samanlaisia kuin nykyäänkin. Vaikkei esimerkiksi naisten tarvitse enää "päästä" naimisiin saadakseen itselleen hyvän aseman, arvostettu ammatti ja paikka yhteiskunnassa on monelle yhtä tärkeää nykyaikana kuin kirjassa kuvattujen tapahtumien aikaankin.

Kirja oli positiivinen lukukokemus eikä vähiten sen vuoksi, että se on lojunut muutaman vuoden hyllyssämme unohdettuna. Haasteeseen osallistumisen ansiosta olen nyt osa sitä sukulaisteni ketjua, jotka ovat kirjan lukeneet – vaikken tiedäkään keitä he ovat. Yllättävää kyllä, kirjan iästä huolimatta sen lukeminen oli miellyttävää myös sisällön vuoksi. Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat. Sen huumori on hauskaa ja ainakin tällainen keski-ikäinen, historiasta kiinnostunut naisihminen nautti sen lukemisesta muutenkin.

Valokuvatorstai: Torstai

2011-11-10T20:52:00.000+02:00

Tänään oli se torstai, kun julkaistiin paljon
keskustelua herättäneet Finlandia-ehdokkaat.
Ihan hyvät ehdokkaat, mutta olin kyllä huomattavasti enemmän innostunut pienestä kirjatoukasta, joka saapui mummun iloksi ja leikkikaveriksi.
Sellainen torstai tänään.

Valokuvatorstai: Koti

2011-11-03T09:50:00.000+02:00

Lukuhaaste: Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa

2011-10-28T17:26:00.006+03:00

Ensimmäinen kirjahaasteeni

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja

Mietin etukäteen hieman ennakkoluuloisena tämän kirjan sopivuutta tällaiseen “oksennetaan verta” –haasteeseen. Olenhan nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ja muistikuvani mukaan se oli kaunis vaikkakin surullinen. Vähän matkaa kirjaa luettuani tulin toisiin ajatuksiin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat talviseen aikaan heti sodan jälkeen, jolloin jokapäiväisistä tavaroista on pulaa ja ruokakin on kortilla. Arkinen elämä ei siksi ole mitenkään yksinkertaista ja helppoa. Lisäksi pakkanen paukkuu poikkeuksellisen kovana ja ulkona tehtävät savottahommat ovat sen vuoksi normaalia rankempaa puurtamista.

Kirjan päähenkilö, Mertsi, on sodassa päähänsä haavoittunut nuori mies, joka yrittää tulla elämässä toimeen parhaan taitonsa mukaan. Näitä taitoja hänellä ei valitettavasti tahdo olla. Hänen ulkoinen olemuksensakin on vamman vuoksi erikoinen ja siksi ihmiset suhtautuvat häneen enemmän tai vähemmän pelokkaasti tai pilkallisesti. Eräänä päivänä Mertsi ottaa työkaverinsa pilapuheen tosissaan ja päättää lähteä leikkaamaan tämän kaverinsa koiran kannuksia.

Koirankynnen leikkaaja kuvaa realistisesti ja kaunistelematta Mertsin matkaa ja kovaa työntekoa lumen ja pakkasen keskellä. Talvinen maisema on ankaran työympäristön lisäksi metsästystaitoisille lisätienestiä (joskus salaistakin) tarjoava paikka. Siellä täällä kirjassa on kauniita kuvauksia kimaltavista hangista ja metsän eläimistä. Tosin lukija palautetaan nopeasti takaisin karuun todellisuuteen esimerkiksi kohdassa, jossa kerrotaan jäniksenpoikasen ruokailureissusta öisessä metsässä ketun ilmaantuessa paikalle.

Kirjan henkilöiden joukossa on ihmisiä, jotka puutteesta ja elämän kovuudesta huolimatta jaksavat ja haluavat auttaa heikompiaan niin aineellisesti kuin muutenkin. Ehkä juuri siksi tarinan lukemisesta jää hyvä mieli.

Valokuvatorstai: Kummitustalo

2011-10-27T09:39:00.000+03:00

Klik

Mustavalkomaanantai #89

2011-10-24T10:59:00.000+03:00

Kliks

Penkki, puu ja puistotie.
Lisää mustaa ja valkoista löytyy täältä.

Valokuvatorstai: Rauha

2011-10-20T08:27:00.003+03:00

klik

Olen lukenut Alastalon salissa

2011-10-19T20:29:00.000+03:00

Vaikka välillä oli vähän tuskaista, aikaa meni (vain)
päivää vaille kaksi kuukautta.
Ensi vuoden kirjallinen uudenvuodenlupaus voisi olla,
että luen Kurjat, Don Quijoten,
Sodan ja Rauhan tai Sadan vuoden yksinäisyyden...

Valokuvatorstai: Runohaaste

2011-09-29T09:05:00.002+03:00

Kliks

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Valokuvatorstai: Kuvapeitto/Lauantaiaamu

2011-09-24T09:56:00.001+03:00

Jostain kumman syystä heräsin tänä aamuna viiden aikoihin. Aamuyöllä on ihan oma tunnelmansa.

Klikkaamalla suuremmaksi (tänään ei välttämättä kannata)

Mustavalkomaanantai: Muisto

2011-09-19T15:11:00.001+03:00

Kaksivuotiaana sain tädiltäni lahjaksi tämän nuken. En muista tapahtunutta itse mutta minulle on kerrottu, että olisin mieluummin tahtonut "sellaisen pyöreen ja pehmeen". Isoveljeni keksi tälle nimeksi Prisipardoo. Vasta myöhemmin tajusin omistavani nuken nimeltä Brigitte Bardot.

En jostain syystä leikkinyt tällä kovin paljoa, vaikka olen aina nukesta pitänytkin. Ehkä siksi se on vieläkin suhteellisen hyväkuntoinen ja osaa itkeäkin tarvittaessa. Jonakin päivänä vien tämän nukketohtorille pikkuremonttiin ja annan vaikka ylioppilas-/rippi-/tms. lahjaksi tyttärentyttärelle :-)

Muut mustavalkoiset muistot täällä.

Klik suuremmaksi

Valokuvatorstai: Minä laulan vaikka sataa

2011-09-15T09:25:00.000+03:00

Kuvasin muutama vuosi sitten yhden vastavalmistuneen neuletyöni tähän tapaan. Kuunnellessani M.A.Nummisen laulua, kuva palasi heti mieleeni. Eipä sitten muuta kuin ulos ja kuvaamaan uusi versio uusilla tykötarpeilla. Voi, kun osaisikin aidosti olla sateen keskellä huumorimielellä!

klik

Musiikkisukkia

2011-09-13T17:31:00.000+03:00

Mummun pikkuprinsessa täyttää tänään kokonaisen vuoden. Juhlat pidetään vähän myöhemmin ja niitä varten mummu tilasi pikkuiselle syötävän suloiset balleriinasukkikset. Tosin niihin on pakko laittaa liukuestemömmöä (Sock Stop, Tinttamarellistä) pohjiin, koska neiti kulkee jo sen verran vauhdikkaasti puita pitkin ettei taitaisi pysyä pystyssä muuten. Kengät taas peittäisivät koko ihanuuden. Juhlan aikana ollaan siis ihan vähän turhamaisia ja esitellään juhlaväelle uudet sukkahousut.

Sukkikset Bobosta
Levy CDON.fi:stä

Pikkumummu kuunteli vuosikymmeniä sitten LP-levyltä Beethovenin viidettä sinfoniaa. Pikkumummu oli aivan muissa sfääreissä - pyöri ja tanssi musiikin mukana. Mummu tilasi vähän aikaa sitten netistä kyseisen sinfonian kuunneltavakseen. Kyllä se vei vieläkin mukanaan, vaikkei mummu viitsinytkään tanssia enää. Sitä se vanhuus teettää.

Valokuvatorstai: Uusi

2011-09-08T20:51:00.003+03:00

Klik, jos tahtoo suuremmaksi.

Valokuvatorstai: Suuri Kesäkuvahaaste

2011-09-01T08:35:00.000+03:00

Klik, klik suuremmaksi

" Sinähän olet käynyt täällä niin että sinä tiedät että tämä on oikein kunnollista maaseutua."
Maria Lang: Pimeä elokuun yö
(Gummerus Salama-sarja 1957)
Kesäinen löytöni Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä.

Mummun sieniopas osa 1

2011-08-31T11:06:00.000+03:00

Kun mummu oli pieni, pikkumummun inhokkiruokia olivat kesäkeiton lisäksi kaikki sieniruoat. Eipä mummu ole vieläkään varsinaisesti mikään sienten suuri ystävä. Tässä silti mummun sieniopas (lyhyt oppimäärä)

Kaikki sienikirjat ja -ekspertit kehottavat poimimaan vain niitä sieniä, jotka tunnistaa varmasti. Pitäisikö mummun siis kerätä joka syksy koppa täyteen punahattuisia valkotäpläisiä sieniä? Mummu on kyllä vähän eri mieltä. Alapuolella näkyvä sienikin jäi kuvaamisen jälkeen ilahduttamaan muita ohikulkijoita kauniin punaisella värillään. Hassuja nuo sienioppaat!


Näitä sieniä ei sitten saa kerätä. Jos kerää, ei saa maistaa!

Päivän kirja: Anita Brookner; Perhe ja ystävät
Mummu innostui elämänsä ensimmäisestä Brooknerista
(Rantahotelli) niin, että päätti lukaista toisenkin.

Mummu Alastalon salissa

2011-08-23T17:54:00.000+03:00

Tämä kuva ei ole Alastalon salista
vaan Amurin työläismuseokorttelista.

Mummu pahus teki kaksi uudenvuodenlupausta tänä vuonna. Molemmat liittyivät kirjoihin. Mummu lupasi lukea joka kuukausi jonkun itselleen ennestään tuntemattoman kirjailijan kirjan. Se lupaus mummun on ollut helppo pitää, ja jokusen kuukauden aikana on tutustuttu useampaankin uuteen kirjailijaan.

Toinen lupaus olikin jo vähän kinkkisempi. Mummu on muutaman vuoden suunnitellut lukevansa Alastalon salissa. Niinpä mummu lupasi, että tänä vuonna se tapahtuu. Yhtäkkiä mummu tajusi, että syyskuu alkaa kohta mutta lukemisen aloittaminen on jäänyt, jäänyt ja jäänyt. Viime viikonloppuna mummu ryhtyi toimeen ja nyt on luettuna kolme kokonaista lukua ja neljäs on menossa. On se vaan sellainen veitikka luettavaksi se kirja, ettei sitä noin vaan selätetäkään. Parhaansa mummu kuitenkin aikoo yrittää.

Mummu ei olisi mummu, jos mummu ei vähän muistelisi myös lapsuuttaan. Yllä oleva kuva on otettu tänä kesänä Amurin työläismuseokorttelissa. Siinä korttelissa on asuntojen lisäksi yhteinen (ja yleinen?) sauna. On siellä kauppa ja leipomokin mutta mummu keskittyy nyt saunaan.

Kun mummu oli pieni, mummu kävi perheensä kanssa yleisessä saunassa Tampereen Kaupissa. Mummu ei itse saunomisesta mitään muista mutta peseytymisen ja pukeutumisen jälkeen ostettiin aina sisääntuloaulan kioskista limsaa. Se oli yleensä sitruunasoodaa. Mummu ei ole varma oliko muitakin limsoja tarjolla (keltaista Jaffaa olisi saattanut olla), joten sittis taisi olla pikkumummun suosikkijuoma. Mummulla on hämärä muistikuva kioskin myyntiluukun edessä olleesta pilkullisesta verhosta. Verhon takana oli täti, joka sitä limsaa myi.

Eipä taida yleisiä saunoja olla nykyään juuri muualla kuin uimahalleissa tai kylpylöissä. Ja Tampereen Pispalassa.

Kirjallisia ostoksia

2011-08-15T13:12:00.002+03:00

Mummu ja pappa ampaisivat lauantaina kaupungille kirjaostoksille. Ensin mummu etsi yhdestä divarista Anita Brookneria tai Alice Munroa. Koska etsintä ei tuottanut tulosta, mummu käytti naisen logiikkaa ja osti Doris Lessingiä ja Milan Kunderaa. Kunderan kirjalla on niin hauska nimi, että mummun oli pakko napata se mukaan. Lessingiä mummu ei häpeäkseen ole aiemmin lukenut, ja nyt on aika paikata tämä sivistyksen ammottava aukko.

Akateemisesta mummu löysi haluamansa Brooknerin ja sattumankaupalla valitun Alice Munron. Tarttuipas mummun matkaan vielä kirjakerhon myymälän valikoimista Paavo Rintalan iki-ihana Pojat.

Kun mummu oli vielä pikkulikka mummu näki telkkarista ensimmäisen kerran Pojat-elokuvan. Loppukohtausta ei nuorimummu voinut itkemättä katsoa - Vesa-Matti Loirin suoritus on niin vaikuttava! Eikä mummu taida olla ainoa, joka on vuodattanut kyyneleitä tätä elokuvaa katsoessaan...

Päivän kirja: Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö

Järkyttävän hieno kirja!

Nenäliina tekee miehen

2011-08-12T12:27:00.001+03:00

Kun mummu oli pikkutyttö, lapsetkin käyttivät kankaisia nenäliinoja. Omista liinoistaan mummulle on erityisesti jäänyt mieleen yksi nenäliina, jossa oli turkoosinvärisiä pieniä ruusuja. Toinen oli vitivalkoinen ja siinä oli pitsireunus. Sen nuorimummu sai nimipäivälahjaksi mummultaan. Joissakin nenäliinoissa oli satuhahmoja. Jos ei mummu ihan väärin muista, pikkumummulla oli Punahilkka-nenäliina.

Nämä nenäliinat tulivat mummun mieleen eräänä kauniina päivänä mummun laittaessa papan urheiluhousuja pyykkiin. Mummu ei tietenkään tarkastanut housujen taskuja. Taskussa oli paperinenäliina ja arvata saattaa minkä näköisenä mustat vaatteet tulivat koneesta ulos. Mummu kyllästyi lopullisesti nenäliinaputuun ja päätti, että papalle hankitaan nyt kangasnenäliinoja.

Ensimmäiset kolme ovat kauniin pastellisävyisiä. Nyt mummu vaan odottelee niitä romanttisia hetkiä, kun pappa herrasmiehenä kaivaa taskustaan mummulle nenäliinan liikutuksen kyynelien kuivaamista varten.

Nenäliinat Riikan Origo-ostoskeskuksesta

Päivän kirja: Emmanuel Carrère: Valhe
Kirja on tositarina miehestä, joka rakensi koko elämänsä valheen varaan.
Estääkseen läheisiään saamasta asiaa selville, hän joutui tappamaan heidät.
Hurja kertomus.

Mummu paitasillaan

2011-08-08T16:27:00.001+03:00

Kun mummu oli pieni tyttö, mummu näki aina joskus unta, jossa pikkumummu oli ulkona paitasillaan. Pikkumummu heräsi näistä unista aina tuskanhiki otsallaan - olisihan se oikeasti ollut kamalaa, jos olisi ollut kavereiden kanssa leikkimässä vain paita ja alushousut yllään.

Vähän samanlainen tunne yllätti mummun reissussa. Mummu oli viksusti valinnut asukseen topin, trikoolegginsit ja piiitkän paitiksen. Vähän matkaa kadulla kuljettuaan mummulle iski neuroosi. Mummusta tuntui, että tässä sitä mennään paitasillaan eli jotain unohtui pukea ylle. Se puuttuva osa olisi joko hamonen tai housut.

Papan vakuutteluista huolimatta mummun neuroosi yltyi niin pahaksi, että papan oli otettava valokuva todistaakseen mummun olevan ihan säädyllisesti puettu. Vasta kuvan nähtyään mummu uskoi, että näinkin voi kadulla kulkea - varsinkin, kun ohi käveli mummua reilusti tukevampi naisihminen samanlaisissa trikoissa mutta ainoastaan lyhyt t-paita ylävartalon verhona. Kaikesta huolimatta mummun on pakko sanoa, että mummu ei aio enää ikinä tehdä samaa uudestaan. Sen mummu vannoo kautta kiven ja kannon.

Kovan onnen asuna paitis ja trikoot
sekä maailman mukavimmat kenkäset

Päivän kirja: Albert Camus; Rutto
Hyvä kirja mutta sen lukeminen kesti melkein puoli vuotta.

Nuorisomummu (hah, hah)

2011-08-02T11:25:00.000+03:00

Eräänä päivänä mummu ja pappa kävivät sukulaisnuorison kanssa syömässä. Niin vaan iski mummuunkin "ei mulla ole mitään päällepantavaa" -neuroosi. Eikä vähiten sen jälkeen, kun mummu sovitti uutta mekkoaan, joka oli muuten sopiva mutta se oli mummun makuun vähän liian muodot (lue muhkurat) paljastava ohuen materiaalinsa vuoksi.

Mummun viisas tytär keksi ratkaisun. Niinpä mummu ruttasi mekon puseroksi ja laittoi jalkaan farkkulegginsit (vai mitkä ne nyt on?) Niin oli mummun reissu pelastettu.

Kyllä meille keski-ikäisille tekee hyvää olla välillä nuorison seurassa. Siinä sitä ajatukset tuulettuu ja kalkkikseksi muuttuminen pysähtyy - tai ainakin vähän hidastuu.

Mummun pusero= mekko Elloksesta
Housut KappAhlista Riikasta
Pikkuriikkisen laukun pappa osti mummulle laivalta

Kyllä, mummulla on joku ihmeellinen pakkomielle sutata kasvonsa. Jonain päivänä mummu tulee vielä ulos kaapista ja lopettaa sotkemisen.

Päivän kirja: Siri Hustvedt; Kesä ilman miehiä

Meinas paikoitellen mennä mummulta yli hilseen.

Mummulla kävi pikkuinen vieras

2011-07-31T21:46:00.000+03:00

Mummun rinsessa kävi pikavisiitillä tänään. Kyllä oli mukava nähdä, mitä uusia temppuja pikkuinen oli taas oppinut. Reilun kuukauden päästä juhlitaan jo ensimmäisiä oikeita synttäreita.
Pikkuinen on selvästi kiinnostunut erilaisista äänistä ja musiikista. Lisäksi typyliini tykkää paljon kirjoista. Niitä on mukava selata, katsella (ja välillä vähän maistella ja repiä)
Viikon kuluttua rinsessa ja äiti saapuvat uudestaan mummun luo vähän pidemmäksi aikaa.

Päivän kirja: Katherine Pancol; Krokotiilin keltaiset silmät
Mummu tykkäsi!

Mummu pyörällä päästään

2011-07-27T12:28:00.000+03:00

Kun mummu oli pieni, mummun vanhemmat veivät pikkumummun Linnanmäelle maailmanpyörään. Pikkumummusta se oli jännittävää ja hauskaa. Kukkaisviikkojen kunniaksi mummun kotikaupunkiin tuotiin maailmanpyörä. Mummun olisi tehnyt mieli verestää muistoja ja kokeilla vieläkö maailmanpyörässä olisi hauskaa. Sepäs näytti maasta katsottuna mummun mielestä niin pelottavalta, että mummu päätti jättää pyörimiset väliin.

Mummu ja pappa vierailivat Frenckelin Viinikylässä maistelemassa pari lasia viiniä. Väkeä oli paljon ja tunnelma oli mukava. Ja viinikin oli ihan hyvää.

Mummu ja pappa kuuntelivat Keskustorilla iltakonsertissa Kasevaa. Sitä mummu kuunteli jo nuorena tyttönä. Lauantaisin Nuorten sävellahjassa soi usein Mari. On se vaan kumma, että mummu muistaa vieläkin Kasevan laulujen sanat melkein kokonaan.

Kerrankin mummu osasi pukeutua säähän sopivalla tavalla puuvillaiseen hihattomaan tunikaan. Konsertin aikana meinasi silti tulla hiki - taisi mummulla olla meno päällä.

Päivän kirja: Inger Frimansson; Pahaa pelkäämättä

Mummu teki remppaa

2011-07-22T14:23:00.002+03:00

Mummu ja pappa tekivät kesän kunniaksi vähän remppaa. Nyt mummu sai alakerran vessaan lisää säilytystilaa kissanhiekoille ja muulle tarpeelliselle uuden kaapin muodossa. Lasihyllyille mummu voi laittaa kauniita tavaroita.

Lisäksi mummu ja pappa laittoivat olkkarin katonrajaan kolme hyllyä jatkuvasti kasvavia kirjakasoja varten. Nyt ei mummun tarvitsekaan ryhtyä ihan heti kirjojenostolakkoon, kun niille saatiin lisää tilaa.

Ollakseen ihan rehellinen mummun on pakko tunnustaa, että mummun osuus rempassa oli lähinnä roskien keräämistä, kissojen pois hätistelyä sekä kylmän juotavan (limsaa!!!) kantamista papalle. On se pappa aika velho remonttireiskana.

Mummu on samalla ihmetellyt, kuka teki kaikki remppahommat pikkumummun kodissa. Mummun isä kun oli vähän sellainen "hajamielinen professori" -tyyppi, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Ehkä mummun äiti oli sitten tomera nainen, joka osasi tehdä myös miesten töitä. Mummusta ei kyllä olisi samaan.

Päivän kirja: Leif GW Persson ; Matkan pää
Mukaansa tempaava dekkari.

Mummulla kävi viuhka

2011-07-20T20:02:00.002+03:00

Kun mummu oli pieni tyttö, mummun mummu vei pikkumummun ja pikkumummun serkun teatteriin. Näytelmä oli nimeltään Tukkijoella. Ennen esityksen alkua teatterin aulassa esittivät näyttelijät tanssinumeroita - lähinnä piiritanssia. Pikkumummun serkkulikan naapuri sattui olemaan näyttelijä ja niin meillä kävi viuhka ja pikkumummukin pääsi mukaan piiritanssiin. Mummu on siis itsekin melkein näyttelijä.
Tänään mummulla kävi taas viuhka teatterissa. Mummu ja pappa menivät katsomaan Pyynikin kesäteatteriin Rauta-aikaa. Mummu piti todella paljon näytelmästä, samoin pappa.

Ei päässyt mummu tällä kertaa mukaan tanssiin mutta hellepäivän kunniaksi mummulla oli viuhka mukana. Toisilla käy suu mutta mummulla kävi viuhka, kun katsomossa tarvittiin viilennystä. Oli kaiken kaikkiaan mukava reissu.

Päivän kirja: Jonas Jonasson; Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Kirja on Arto Paasilinnan tyyliin kirjoitettu humoristinen seikkailu. Ihan luettava ja hauska kirja.

Vanhassa vara parempi?

2011-07-18T09:25:00.002+03:00

Mummu kävi eilen sunnuntain kunniaksi kirpputorilla. Niiltä löytää välillä kaikkea niin kaunista ja vanhaa. Nyt mummu löysi kolme Anni Polvan kirjaa ja valokuvia. Kuvista mummu taitaa askarrella jotain (jos mummu raaskii) ja kirjat mummu aikoo lukea kesälomalla.

Kun mummu oli nuori tyttö, mummun mummulla oli Anni Polvan kirjoja juuri tällaisina punakantisina kirjakerhoversioina. Niitä nuorimummu lueskeli romantiikannälkäisenä suurella innolla ja moneen kertaan. Tänä päivänä ne tuntuvat mummusta vähän simppeleiltä ja lapsellisilta mutta nostalgiapuuskassa niitä on hauska lueskella.

Jalassaan olevat varvastossut mummu löysi ainakin kaksi vuotta sitten suuren marketin alekorista yhdellä eurolla. Niiden piti olla puutarhatossut mutta niistä tulikin mummun suosikkikengät.
Lapset käyttivät tällaisia varvastossuja silloin, kun mummu oli pieni. Niitä kului ainakin kahdet yhden kesän aikana - niin kovassa käytössä ne olivat. Värivaihtoehdot taisivat olla sininen, punainen, keltainen ja vihreä.

Oranssin topin mummu sai lahjaksi tyttäreltä. Mummu kauhisteli ensin sekä sen väriä että mallia. Nyt siitäkin on tullut yksi mummun suosikkivaate. Tästä mummu oppi, ettei aina kannata haikailla vanhan perään, vaan voi myös kokeilla ennakkoluulottomasti uusia juttuja.

Teatterimeininkiä

2011-07-16T19:01:00.003+03:00

Mummun kesäteatteriretki oli oikein onnistunut. Ei satanut, ei paistanut liikaa vaan ilmasto suvaitsi olla juuri sopiva. Mummulla oli huovat ja sadeviitat Ilves-kassissa mukana sateen ja kylmyyden varalta, mutta niitä ei onneksi tarvittu.
Jos joku vielä miettii kannattaako mennä katsomaan Eurooppa nelosen Tankki täyteen -esitystä Sappeen kesäteatteriin, mummu sanoo ehdottomasti ettei kannata enää miettiä vaan painua viivana nauttimaan hulvattomasta ja taidolla toteutetusta kesäteatterista!

Päivän asu: Huppari ja itse neulottu Baktus-huivi
(oli mummulla myös paidat sekä topit hupparin alla)
Farkkuja muistuttavat tiukat pöksyt
(mummu ei tiedä näiden nimeä)
Itse neulotut villasukat (ohje Ullasta)
Lenkkareiden näköiset kengät
Mukana myös itse ommeltu kassi,
jossa on kissaneitimme kuva.
Mummot ei muodilla mässäile!

Rumat ne vaatteilla koreilee?

2011-07-16T12:22:00.001+03:00

Mummulla on ollut tämä blogi jo kauan. Tämä oli ensin pelkkä torstaikuvablogi ja sitten täällä oli lähes vuoden päivät ihan hiljaista. Nyt mummu päätti laajentaa blogiaan vähän muuallekin kuin valokuviin. Tämä olisi pitänyt tietysti kertoa jo edellisessä postauksessa mutta parempi näinkin kuin ei ollenkaan.
Tänään mummu menee kesäteatteriin. Ilma on sellainen, että pitää varautua sekä viimaan että sateeseen. Niinpä mummu ei nyt kuvaile asuaan ainakaan tässä vaiheessa - ehkä myöhemmin.
Mummu nyt kuitenkin ihmettelee sanontaa "rumat ne vaatteilla koreilee". Mummu on kyllä vakaasti sitä mieltä, että olisipa kuvassa mikä ruusu tahansa se olisi korea olisi sen vaatteet minkä väriset tahansa. Minkähän vuoksi sitten sellaisia ihmisiä, jotka pitävät paljon vaatteista sanotaan rumiksi, jotka koreilevat vaatteillaan? Siinäpä mummulle miettimistä tälle päivälle.

(P/B)ig(gy) is beautiful?

2011-07-15T15:28:00.010+03:00

Mummu matkaili Riikassa ja kävi tietysti Keskustorilla ostoksilla. Siellä mummu näki maailman kauneimman turkoosinvärisen rimpsuhelmamekon, jonka niskassa oli valitettavasti numero 36. Venäjänkielinen myyjä väitti mekon olevan kokoa 36-52, ja kutsui (lue raahasi) mummun pieneen kopperoon sovittamaan mekkoa.
Palveluintoinen myyjätär sai kiskottua ja asteltua mekon mummun päälle, näytti mummulle arviolta 40x40 cm:n kokoisesta peilistä miltä näyttää ja nosti sitten kannustavasti peukun pystyyn.
Myyjän suoritus oli niin huikea, että vastoin kaikkea järjen ääntä mummu osti mekon. Osti, vaikkei mummun vaatekoko ole numeroa 36 nähnytkään. Mitäpä sitä ei nainen tekisi ollakseen pieni ja sievä!

Mekko: Central Tirgus, Riga
Neuletakki: Ellos

Päivän kirja: Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka
Takakannessa luvattiin jotain Christietä muistuttavaa.
Kirja oli kuitenkin kevyttä (mutta naisia viehättävää?) girlpoweria sisältävää hömppäviihdettä.

Valokuvatorstai: Ilmastoteko

2010-08-26T09:51:00.004+03:00

Tulipa ihan vahingossa tehtyä kierrätyskategoriaan kuuluva ilmastoteko.
Näin se käy: Hae anoppilan navetasta vanha ikkunakehys, putsaa se ja maalaa halutessasi maalinjämillä. Hommaa raksalta roskakasasta (luvan kanssa tietysti!) sopivan kokoinen levy tai vanerinpala. Pikkusen pitää ostaa magneettimaalia sekä nauloja ja muuta kiinnityssysteemeiksi mutta ne menköön vanhan korjaamisen piikkiin. Sitten vaan omia valokuvia tai muuta mukavaa kiinni levyyn pyöreillä magneettinappuloilla.

Valokuvatorstai: Viesti

2010-05-28T10:48:00.002+03:00

Valokuvatorstai: ainoa mitä voin ajatella

2010-05-14T08:25:00.001+03:00

Valokuvatorstai: Kevät

2010-04-30T14:14:00.004+03:00

Nyt mentiin yli siitä, missä aita on matalin.
Testasin meidän uutta digipokkaria, siinä syy moiseen.
Pikkulikkana sai vappuna ensimmäisen kerran
laittaa pikkukengät jalkaan.
Siitä alkoi oikeasti kevät.
Meikälikka 48-vee saa tänä vappuna laittaa ekan kerran päähänsä
valkoisen vappulippiksen, joten eipä muuta kuin
voi elämän kevät ja hauskaa vappua!

Valokuvatorstai: Vastaus kuvaan

2010-04-23T12:29:00.000+03:00

Valokuvatorstai: Vaihtoehto

2010-04-09T13:34:00.002+03:00

Valokuvatorstai: Asetelma

2010-03-18T09:31:00.005+02:00

Tämä asetelma sijaitsee työpöydälläni. Esineet kyseisessä viritelmässä vaihtelevat päivittäin tilanteen mukaan mutta asetelma on ja pysyy. Toivon kuitenkin, ettei tästä löydy mitään elävää.

Valokuvatorstai: Kuu

2009-11-07T12:30:00.002+02:00

Valokuvatorstai: Vuorenpeikkojen luolassa

2009-10-31T08:07:00.001+02:00

Valokuvatorstai: Tie ulos

2009-10-22T09:57:00.002+03:00

Valokuvatorstai: Virta

2009-10-08T10:33:00.003+03:00

Valokuvatorstai: Kosto

2009-10-02T15:30:00.003+03:00

Valokuvatorstai: Tasan

2009-09-27T13:39:00.001+03:00

Onneksi meni munakuppien parit tasan - ilman paria ei ole kiva olla.

Valokuvatorstai: Kaksoisolentoni

2009-05-07T08:13:00.002+03:00

Valokuvatorstai: Saapuminen

2009-04-16T08:17:00.006+03:00

Saapumisesta tulee mieleeni jotain juhlallista. Nämä tulitaiteilijat saapuivat Hakametsän halliin juhlistamaan Raipen paidannostajaisia. Itse mestarin saapuminen se vasta suurta juhlaa olikin - metelistä päätellen ainakin. Pakko tunnustaa, että tuli siellä itsekin huudettua äänensä käheäksi muiden mukana.

Valokuvatorstai: Violetti

2009-04-09T18:29:00.002+03:00

Valokuvatorstai: Mikä tämä on?

2009-04-02T08:49:00.003+03:00

Valokuvatorstai: Keittiö

2009-03-26T09:52:00.004+02:00

Minä en ole mikään kodinhengetär eikä meidän keittiö ole kodin sydän.

Valokuvatorstai

2009-03-12T08:22:00.003+02:00

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Valokuvatorstai: Piposta vedetty

2009-03-06T09:29:00.003+02:00

Oli jotenkin hankala haaste.
En keksinyt mitään muuta, joten tässä on pipasta revitty kattien ruokailujärjestys.

Kissakuvahaaste: Kissan 9 luonnetta

2009-03-03T21:10:00.004+02:00

Maika on ilman muuta 6. Epäilijä "Voiko tähän luottaa?"
Kaikkea liikkuvaa ja ääntä pitävää katsellaan epäluuloisesti matkan päästä, on kyseessä hiustenkuivaaja tai pölynimuri. Poikien leikkejä seurataan myös matkan päästä nappisilmät ihmetyksestä pyöreinä. Uusia ihmisiä juostaan karkuun yläkertaan. Kaikki uusi on epäilyttävää, kunnes toisin todistetaan.

Murtumia

2009-02-26T13:19:00.006+02:00

Lasket kolhiintuneen matkalaukkusi eteisen lattialle.
Työnnät lakkisi rennosti takaraivolle,
katsot suoraan silmiini ja hymyilet.
"Mitä likka?" kysäiset hilpeästi.

Murtumat pienessä sydämessäni lisääntyvät vauhdilla.
Vuodet valuvat hukkaan.
Kohta sataa sirpaleita.
L.R.

Kissakuvahaaste: Vihje

2009-02-23T14:09:00.008+02:00

Jaa, enpä tiedä onko Aatun vihje lehden teksti "Toimi näin" eli nuku ja anna muidenkin nukkua vai yrittääkö herra vihjata, että lehden lukemisen voisi jo lopettaa ja huomata välillä kissansakin. Tällaisia kissamaisia vihjeitä Aatu (ja Maika) antavat yleensä joka aamu.

Draama

2009-02-19T10:58:00.006+02:00

Rakastaa – ei rakasta
ollaan – ei olla
Draaman kaavan loi antiikki.

Kuka määräsi
että sitä ikivanhaa kaavaa

on toistettava päivästä
seuraavaan?
L.R.

Kissakuvahaaste: kissat ja sisustus

2009-02-16T12:49:00.003+02:00

Kaikki pehmustetut huonekalut on päällystetty yliluonnollisella tavalla kissankarvaiseksi muuttuvilla huovilla tai muulla rievuilla. Tässä on vähän yli puolivuotias Nyytti-poju makuuhuoneen nojatuolissa.

Huonekalujen päällä olevat huovat eivät riitä. Kattien pitää vallata itselleen talon kaikki muutkin huovat. Puolivuotissynttäreitään pikapuoliin viettävä Aatu lepäilee makuuhuoneen lattialla mukavan ruutuhuovan päällä. Lattiahuopia on lisäksi makuuhuoneen nurkassa ja yläkerran tasanteella.

Isännän lukulamppu ei voi enää olla hyllyllä sängyn yläpuolella. Se siirrettiin lattialle, koska johdolla leikkimisen houkutus kävi ylivoimaiseksi pojille. Lattialla lamppu johtoineen ei kiinnosta enää yhtään. Kuvassa oleva Maika-neiti (n.3v) ei enää leiki johdoilla, mutta joutui silti oikukkaan sattuman vuoksi mannekiiniksi tähän kuvaan.

Valokuvatorstai: Helmikuu on helmi

2009-02-12T12:17:00.002+02:00

Helmikuun auringonpaisteessa on jo aavistus kevättä. Helmee, sanoisin.
Selittelyks meni taas mutta menköön!

Valokuvatorstai: vastaus kuvaan

2009-02-06T16:41:00.001+02:00

Aina sattuu, kun tapahtuu.

Valokuvatorstai: Moni

2009-01-29T16:32:00.002+02:00

Valokuvatorstai: Planeetta

2009-01-22T11:45:00.002+02:00

Nymmää kyllä vähän toistan itseäni mutta tässä on Maa.

Valokuvatorstai: Miten niin valo

2009-01-15T13:07:00.005+02:00

Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Vaikken mihinkään henkimaailman asioihin uskokaan, uskon silti, että kahden toisilleen läheisen ihmisen välillä on katkeamaton yhteys välimatkasta riippumatta. Kuinka monta kertaa sinulle on käynyt esimerkiksi niin, että olet ajatellut läheistäsi, ja saman tien hän soittaa sinulle?

Valokuvatorstai: Silirimpsis, sileä tie

2009-01-08T09:12:00.001+02:00

Mie en oo köyhä enkä kippee.

Valokuvatorstai: Lämpö

2008-12-18T10:58:00.004+02:00

Kissat valtaavat aina lämpöisimmät paikat.

Valokuvatorstai

2008-12-11T08:39:00.002+02:00

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Valokuvatorstai: kuvapeitto

2008-12-07T12:47:00.001+02:00

6.12.2008 n. klo 18.00. Kotona.

Valokuvatorstai: Lasi

2008-11-27T12:11:00.004+02:00

Vaarinkaljapullon verran vanhaa, ruskeaa lasia.

Valokuvatorstai: inspiksenä pätkä tekstiä

2008-11-20T11:38:00.005+02:00

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Lukiessa aika katoaa. Kuvan patsas lukee Riian vanhassa kaupungissa olevan talon katon kulmalla. Loman viettäminen tässä kaupungissa on toinen tapa pysäyttää aika ja saada se tuntumaan ikuiselta, vaikken patsaaksi haluaisi muuttuakaan. Eipä tarvitse kuin sulkea kirja tai tulla matkalta takaisin kotiin ja vaikutus onkin päinvastainen.

Valokuvatorstai: kolmen kuvan sarja

2008-11-13T09:31:00.005+02:00

Olipa vaikea valita, mitkä kolme kuvaa laitan haasteeseen. Riian Tuomiokirkkoa on tullut kuvattua jokaisella reissulla ja moneen kertaan. Jokin tässä rakennuksessa kiehtoo suunnattomasti. Ehkä olisi pitänyt tehdä tutkielma omasta päästäni kirkon sijaan.

Valokuvatorstai: Silta tulevaan (vastaus kuvaan)

2008-10-23T08:53:00.002+03:00

Tämän sillan jälkeen kun ylittää yhden kadun onkin vanhan Riikan sijaan kaupungin uudessa keskustassa - ja päinvastoin.

Valokuvatorstai: Suomalainen nuorallatanssi

2008-10-16T10:01:00.003+03:00

Tällainen suomalaisen nuorallatanssin alku nähtiin eräänä elokuisena päivänä maistraatissa.

Valokuvatorstai: vastaus kuvaan

2008-10-09T10:18:00.002+03:00

Me täällä, kuuleeko Maa?

Valokuvatorstai: kiltti

2008-10-02T12:50:00.002+03:00

Nukkuessaan on kissakin kiltti.

Valokuvatorstai

2008-09-25T07:59:00.003+03:00

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---
(Joona Kivirinta)

Valokuvatorstai: Helppo

2008-09-18T09:25:00.007+03:00

Voittajan on helppo hymyillä.

Valokuvatorstai: Ajatus

2008-09-11T07:15:00.003+03:00

Valokuvatorstai: Kuiske

2008-06-26T10:28:00.004+03:00

Ei tässä tilanteessa juuri pihinää suurempaa ääntä lähde.

Valokuvatorstai: Yötön yö

2008-06-22T22:35:00.003+03:00

Eipä grillattu makkaraa kotipihalla.

Valokuvatorstai: Jo joutui armas aika

2008-05-29T11:37:00.004+03:00

Valokuvatorstai: 2

2008-05-26T13:40:00.003+03:00

Valokuvatorstain 2-vuotissynttäreiden kunniaksi haasteen aihe oli 2.

Valokuvatorstai

2008-05-10T11:13:00.004+03:00

Hei taas. Valokuvatorstain tämänkertaisena haasteena on jatkaa kuvasta. Assosioi vapaasti, käytä mielikuvitusta. Antoisia kuvaushetkiä.

Maalaus: Henri de Toulouse-Lautrec/Wikimedia Commons

"Täh?"

Valokuvatorstai:Aatteen palo

2008-05-02T10:44:00.004+03:00

Perjantain kunniaksi muistin valokuvatorstain. Aiheena oli aatteen palo. Siitä tuli välittömästi mieleeni tämä Riikassa bussin ikkunan läpi räpsäisty kuva. En tiedä mistä patsaassa on kyse mutta teemaan se sopii kuin nenä päähän.

Valokuvatorstai: Valinnan vaikeus

2008-02-28T10:30:00.005+02:00

Jos hiiriä on näkösällä vain yksi, Maika hyökkää salamana sen kimppuun. Kaksi vaikeuttaa selvästi valinnan tekemistä.

Valokuvatorstai: "Jotain rajaa!"

2008-02-21T09:56:00.004+02:00

Jotain rajaa kuvaamisellekin, kiitos.

Valokuvatorstai: yhdessä

2008-02-14T09:05:00.003+02:00

Valokuvatorstai: historia

2008-02-07T08:23:00.001+02:00

Pätkä tamperelaista kiakkohistoriaa Suomen ensimmäisen jäähallin katossa.

Valokuvatorstai: voima

2008-01-31T08:38:00.001+02:00

Koskessa on voimaa.

Valokuvatorstai haaste 74

2008-01-10T11:39:00.001+02:00

Jatka kuvasta

Mummo lukee päiväkirjaansa.
Hän muistaa kuin eilisen päivän sen illan,
kun hän kirjoitti siihen Miehestä.
Miehestä, jonka hän näki ensi kerran sinä iltana tanssiaisissa.
Miehestä, joka antoi ruusun ja valokuvan.
Miehestä, jonka piti tulla noutamaan hänet mukaansa...

"Ei mene elämä aina niinkuin on suunniteltu", hän ymmärtää nyt,
"tärkeintä onkin, että on elänyt jokaisen päivän täydellä sydämellä."

Valokuvatorstai: Hyvää uutta vuotta! (kuvapeitto)

2008-01-01T19:07:00.002+02:00

Uudenvuodenpäivä 2008 kotona Tampereella noin kello 15.00.
Vihdoinkin aikaa lukea joululahjaksi saatua Liza Marklundin dekkaria!

Valokuvatorstai

2007-09-27T10:23:00.000+03:00

"On olemassa kursiivinen melankolia." (Eino Santanen)

Kursiivilla korostetaan tekstissä jotakin, jonka halutaan erityisesti erottuvan. Kursiivinen melankolia on mielestäni erityisen korostunutta surumielisyyttä. Tämä Hatanpäänpuistossa toissa kesänä ottamani kuva aiheuttaa minussa aina pienen surumielisen häivähdyksen, siksi päätin siinä olevan kursiivista melankoliaa.

Valokuvatorstai: Kivet

2007-09-20T12:35:00.000+03:00

Tein muutama vuosi sitten eräisiin häihin kivistä ja rautalangasta pöytänumerot. Koristelu on luonnollisesti säilytyksessä kärsinyt mutta kivi on kivi maalattunakin.